1.4.2014

Anastacia ja Annabel

15.4.2014 Anastacia on sijaiskodissa kesyyntymässä ja odottelee siellä omia ihmisiä. Yhteydenotot kissatalon kautta.

Moikka,
olen Anastacia, ehkäpä jopa Romanovien sukua... kukapa tietää! ;)

Tulin Kissatalolle Valkon satamasta, jossa olen elänyt ilman ihmiskontakteja ehkä pari vuotta. Tarkkaa aikaa on vaikea sanoa, ajantaju katoaa kun pitää yrittää selvitä hengissä. Todennäköisesti olen saanut pentueen tai varmaan useammankin.

Reilu kuukausi saapumiseni jälkeen tänne tuotiin uusi tyttökissa samasta paikasta, josta minutkin loukutettiin. Hänen nimensä on nyt Annabel. Hoitajat epäilevät, että Annabel saattaa hyvinkin olla pentuni, sillä yhdennäköisyys on huimaava! Meitä on aika vaikea erottaa toisistamme, mutta vinkkinä kerron, että minulla on valkoiset nilkkasukat, kun taas Annabelillä on hienot polvisukat. Muuten värityksemme (silmien väriä myöden) ja kuviointimme on lähes identtinen.

Olemme kummatkin vielä erittäin arkoja ja epäluuloisia. Itse olen jo sen verran rohkaistunut, että mikäli lähettyvillä ei ole ihmisiä, käyn välillä ulkotarhassa kurkkimassa. Annabel ei ole sinne vielä uskaltanut mennä. Vietämme aikaa enimmäkseen pikku yksiöissä, kuljetuskopassa tai kissapuun pesäkolossa.

Kissatalo on mukava paikka, siellä on ruokaa, lämpöä ja kissakavereita. Mutta sopeutuisimme ihmisten kanssa elämään nopeammin, jos pääsisimme (yhdessä tai erikseen) ensikotiin. Jonnekin, jossa olisi tasainen elämän tahti ja sama perhe läsnä.

Tavataan,
Anastacia eli Antsku ja Annabel
Anastacia yksiössään

Annabel ja polvisukat

Annabel yksiössään

Anastacia ja nilkkasukat

Ei kommentteja:

:: Love, guaranteed ::